Variaatiokerroin (CV)

Mikä on variaatiokerroin (CV)?

Variaatiokerroin (CV) on tilastollinen mitta datapisteiden hajoamisesta tietosarjassa keskiarvon ympärillä. Variaatiokerroin edustaa keskihajonnan suhdetta keskiarvoon, ja se on hyödyllinen tilasto, kun verrataan vaihteluastetta tietosarjoista toiseen, vaikka keskiarvot poikkeaisivatkin huomattavasti toisistaan.

Variaatiokertoimen ymmärtäminen

Variaatiokerroin osoittaa otoksessa olevien tietojen vaihtelun laajuuden suhteessa perusjoukon keskiarvoon. Rahoituksessa variaatiokertoimen avulla sijoittajat voivat määrittää, kuinka paljon volatiliteettia eli riskiä oletetaan verrattuna sijoituksilta odotettavissa olevaan tuottoon. Ihannetapauksessa, jos variaatiokaavan pitäisi johtaa pienempään keskihajonnan suhteeseen keskimääräiseen tuottoon, sitä parempi on riskin ja tuoton välinen suhde. Huomaa, että jos odotettu tuotto nimittäjässä on negatiivinen tai nolla, variaatiokerroin voi olla harhaanjohtava.

Variaatiokerroin on hyödyllinen käytettäessä riski/tuotto-suhdetta sijoitusten valinnassa. Esimerkiksi riskiä karttava sijoittaja saattaa haluta harkita omaisuuseriä, joiden tuottoon nähden volatiliteetti on historiallisen alhainen suhteessa kokonaismarkkinoihin tai sen toimialaan. Toisaalta riskiä etsivät sijoittajat saattavat sijoittaa omaisuuseriin, joiden volatiliteetti on historiallisen korkea.

Vaikka useimmiten käytetään analysoimaan hajontaa keskiarvon ympärillä, kvartiili-, kvintiili- tai desiili-CV:tä voidaan käyttää myös esimerkiksi mediaanin tai 10. prosenttipisteen vaihtelun ymmärtämiseen.

Variaatiokertoimen kaavalla tai laskelmalla voidaan määrittää poikkeama osakkeen, hyödykkeen tai joukkovelkakirjalainan historiallisen keskihinnan ja nykyisen hintakehityksen välillä suhteessa muihin varoihin.

Variaatiokertoimen kaava

Alla on kaava variaatiokertoimen laskemiseksi:

$\begin &\text = \frac { \sigma }{ \mu } \ &\ textbf \ &\sigma = \teksti \ &\mu = \teksti \ \end$< /span>

Huomaa, että jos odotettu tuotto variaatiokertoimen kaavan nimittäjässä on negatiivinen tai nolla, tulos voi olla harhaanjohtava.

Variaatiokerroin Excelissä

Variaatiokertoimen kaava voidaan suorittaa Excelissä käyttämällä ensin tietojoukon keskihajonnan funktiota. Seuraavaksi laske keskiarvo käyttämällä Excel-funktiota. Koska variaatiokerroin on keskihajonta jaettuna keskiarvolla, jaa keskihajonnan sisältävä solu solulla, joka sisältää keskiarvon.

Esimerkki variaatiokertoimesta sijoitusten valinnassa

Harkitse esimerkiksi riskejä välttelevää sijoittajaa, joka haluaa sijoittaa pörssirahastoon (ETF),. joka on arvopaperikori, joka seuraa laajaa markkinaindeksiä. Sijoittaja valitsee SPDR S&P 500 ETF:n, Invesco QQQ ETF:n ja iShares Russell 2000 ETF:n. Sitten he analysoivat ETF:iden tuottoa ja volatiliteettia viimeisten 15 vuoden ajalta ja olettavat, että ETF:illä voisi olla samanlainen tuotto kuin pitkän aikavälin keskiarvoissaan.

Havainnollistamissyistä sijoittajan päätöksessä käytetään seuraavia 15 vuoden historiallisia tietoja:

• Jos SPDR S&P 500 ETF:n keskimääräinen vuosituotto on 5,47 % ja keskihajonta 14,68 %, SPDR S&P 500 ETF:n variaatiokerroin on 2,68.

• Jos Invesco QQQ ETF:n keskimääräinen vuosituotto on 6,88 % ja keskihajonta 21,31 %, QQQ:n variaatiokerroin on 3,10.

• Jos iShares Russell 2000 ETF:n keskimääräinen vuosituotto on 7,16 % ja keskihajonta 19,46 %, IWM:n variaatiokerroin on 2,72.

Likimääräisten lukujen perusteella sijoittaja voisi sijoittaa joko SPDR S&P 500 ETF:ään tai iShares Russell 2000 ETF:ään, koska riski/tuottosuhteet ovat suunnilleen samat ja osoittavat parempaa riski-tuotto-suhdetta kuin Invesco QQQ ETF.

Kohokohdat

• Mitä pienempi keskihajonnan suhde keskimääräiseen tuottoon on, sitä parempi on riski-tuotto-suhde.

• Variaatiokerroin (CV) on tilastollinen mitta datapisteiden suhteellisesta hajoamisesta tietosarjassa keskiarvon ympärillä.

• Rahoituksessa variaatiokertoimen avulla sijoittajat voivat määrittää, kuinka paljon volatiliteettia eli riskiä oletetaan verrattuna sijoituksilta odotettavissa olevaan tuottoon.