Investor's wiki

Viiden prosentin sääntö

Viiden prosentin sääntö

Mikä on viiden prosentin sääntö?

Viiden prosentin sääntö on Financial Industry Regulatory Authorityn ( FINRA ) määräys, joka valvoo meklareita ja meklariyrityksiä Yhdysvalloissa. Vuodesta 1943 lähtien se edellyttää, että välittäjä ei saa periä yli 5 prosentin palkkioita, korotuksia tai alennuksia. % tavallisista kaupoista, sekä pörssilistauksista että e - counter- kaupoista sekä tuottojen myynnistä ja riskittömästä kaupasta .

Vaikka viiden prosentin sääntö tunnetaan myös nimellä FINRA 5% lisäyspolitiikka tai 5% politiikka, se on enemmän ohjeellinen kuin varsinainen sääntö. Tavoitteena on vaatia välittäjiä noudattamaan reiluja ja eettisiä käytäntöjä palkkioiden määrittämisessä siten, että sijoittajien maksamat hinnat ovat kohtuullisessa suhteessa ostamiensa arvopaperien markkinoihin.

Kuinka viiden prosentin sääntö toimii

Viiden prosentin sääntö itsessään ei aseta kriteerejä palkkioiden tai palkkioiden laskemiselle. Sen sijaan se osoittaa, että välittäjän tulee noudattaa ohjeita. Sääntöä sovelletaan erilaisiin tapahtumiin, mukaan lukien seuraavat:

  • Päätapahtumat: Välittäjä-kauppias ostaa tai myy arvopapereita omista omistuksistaan ja veloittaa sen perusteella katteen tai alennuksen.

  • Agenttitapahtumat: Välittäjänä toimiva välitysyritys veloittaa liiketoimesta palkkion.

  • Tuottotapahtumat: Välittäjä-kauppias myy arvopaperin asiakkaan puolesta ja käyttää saadut tuotot muiden arvopapereiden ostamiseen. Tämä on yksi liiketoimi, ei kaksi.

  • Riskittömät liiketoimet: Tällaisissa samanaikaisissa liiketoimissa yritys ostaa arvopaperin omien omistustensa perusteella ja myy sen välittömästi asiakkaalle.

Säännössä itsessään on useita poikkeuksia. Se ei esimerkiksi koske arvopapereita, jotka myydään esitteen kautta, kuten listautumisannissa.

Mikä määrittää oikeudenmukaisen palkkion?

Jos viiden prosentin säännön tavoitteena on saada kohtuullinen palkkio, on luonnollista ihmetellä: Kuinka yritykset määrittävät, mikä on oikeudenmukaista? Elementtejä, jotka otetaan huomioon määritettäessä, mikä on oikeudenmukaista ja kohtuullista, ovat:

  • Kyseisen arvopaperin hinta

  • Tapahtuman kokonaisarvo (suuremmat tapahtumat voivat oikeuttaa alennettuun hinnoitteluun)

  • Millainen vakuus on kyseessä (esimerkiksi optio- ja osaketransaktioilla on korkeammat kustannukset kuin joukkovelkakirjalainoilla)

  • Jäsenten palveluiden kokonaisarvo

  • Mitä tapahtuman toteuttaminen maksaa (jotkut yritykset määräävät vähimmäistapahtuman)

On huomattava, että jokainen tekijä voi vaikuttaa korkeampaan tai pienempään palkkioon kuin 5 %; suuri osaketransaktio, joka oli helppo toteuttaa, voidaan tehdä paljon alle 5 %:lla, kun taas pieni, monimutkaisempi kauppa kevyemmällä arvopaperilla voi olla paljon enemmän kuin 5 %.

Viiden prosentin sääntöesimerkki

Jos asiakas halusi ostaa 100 Hypothetical Co:n osaketta Kun osake on 10 dollaria, kaupan kokonaisarvo olisi 1 000 dollaria. Jos välittäjän vähimmäistransaktiokustannus olisi 100 dollaria, kokonaispalkkio olisi 10 % kaupasta – paljon enemmän kuin viiden prosentin sääntö. Sääntöä ei kuitenkaan sovellettaisi niin kauan kuin asiakas tiesi tapahtuman vähimmäismäärän etukäteen.

Erityisiä huomioita

Viiden prosentin säännöllä on myös toinen merkitys. Sijoittamisen yhteydessä se voi viitata myös käytäntöön, jonka mukaan salkusta ei allokoida enempää kuin 5 % yksittäiselle arvopaperille – toisin sanoen minkään sijoitusrahaston, yrityksen osakkeen tai edes teollisuuden sektorin ei anneta kerääntyä muodostavat yli 5 % sijoittajan kokonaisomistuksista. Tällainen viiden prosentin sääntö on mittapuu, joka auttaa sijoittajia hajauttamisessa ja riskienhallinnassa.

##Kohokohdat

  • Sijoittamisen yhteydessä viiden prosentin sääntö voi viitata myös käytäntöön, jonka mukaan yksittäisen arvopaperin tai omaisuuserän ei saa olla yli 5 % salkusta.

  • Viisi sääntöä, eli 5 %:n korotuspolitiikka, on FINRA:n ohje, jonka mukaan välittäjien ei tulisi veloittaa provisioprosenttia liiketoimista, jotka ylittävät 5 %.

  • Viiden sääntö on enemmän ohjeellinen kuin varsinainen sääntö, jolla pyritään varmistamaan, että sijoittajat maksavat kohtuullisia palkkioita ja että välittäjät ovat prosentin eettisiä palkkioiden määrittämisessä.