Investor's wiki

Murtovarantojen pankkitoiminta

Murtovarantojen pankkitoiminta

Mikä on murtovarantopankkitoiminta?

Murtovarantopankkitoiminta on järjestelmä, jossa vain murto-osa pankkitalletuksista on taattu todellisella käteisellä ja nostettavissa. Tällä pyritään teoreettisesti laajentamaan taloutta vapauttamalla pääomaa lainaamiseen.

Murtovarantopankkitoiminnan ymmärtäminen

Pankkien on säilytettävä tallettajien heille antama määrä käteistä ja nostettavissa tietty määrä käteistä. Jos joku tallettaa 100 dollaria, pankki ei voi lainata koko summaa.

Pankkien ei myöskään tarvitse pitää koko summaa käsillä. Monet keskuspankit ovat perinteisesti vaatineet toimivaltaansa kuuluvia pankkeja pitämään 10 % talletuksesta, jota kutsutaan varannoiksi. Tämän vaatimuksen on asettanut Yhdysvalloissa Federal Reserve,. ja se on yksi keskuspankin välineistä rahapolitiikan toteuttamisessa. Varantovaatimuksen nostaminen vie rahaa taloudesta, kun taas varantovaatimuksen alentaminen tuo rahaa talouteen.

Historiallisesti ei-tapahtumatilien (kuten CD-levyjen) pakollinen varantoprosentti on nolla, kun taas tapahtumatalletuksia (esim. shekkitilit) koskeva vaatimus on 10 prosenttia. Viimeaikaisten talouskasvun vauhdittamispyrkimysten jälkeen Fed on kuitenkin laskenut varantovelvoitteen nollaan myös transaktiotilien osalta.

Murto-osavarannon vaatimukset

Säilytyslaitosten on raportoitava tapahtumatilinsä, määräaikaistalletus- ja säästötalletuksiinsa, kassavarastoonsa ja muihin varattavissa oleviin velvoitteisiinsa keskuspankille joko viikoittain tai neljännesvuosittain. Jotkut pankit ovat vapautettuja varannon pitämisestä, mutta kaikille pankeille maksetaan varantokorkoa, jota kutsutaan "varantojen koroksi" (IOR) tai " ylimääräisten varantojen koroksi" (IOER). Tämä korko kannustaa pankkeja pitämään ylimääräisiä varoja.

Pankkien, joiden varat ovat alle 16,3 miljoonaa dollaria, ei tarvitse pitää varantoja. Pankeilla, joiden varat ovat alle 124,2 miljoonaa dollaria mutta yli 16,3 miljoonaa dollaria, on 3 prosentin varantovaatimus, ja pankeilla, joiden varat ovat yli 124,2 miljoonaa dollaria, on 10 prosentin varantovaatimus.

Murtopankkitoiminnan tavoitteena on laajentaa taloutta vapauttamalla pääomaa lainaamiseen.

Murtovarantokerroinvaikutus

"Osavaranto" tarkoittaa varannoissa olevien talletusten osaa. Jos pankilla on esimerkiksi 500 miljoonan dollarin omaisuutta, sen on pidettävä 50 miljoonaa dollaria eli 10 prosenttia varauksessa.

Analyytikot viittaavat yhtälöön, jota kutsutaan kertojayhtälöksi arvioidessaan varantovelvoitteen vaikutusta koko talouteen. Yhtälö antaa arvion murtovarantojärjestelmällä syntyneestä rahamäärästä ja se lasketaan kertomalla alkutalletus yhdellä jaettuna varantovaatimuksella. Yllä olevan esimerkin avulla laskelma on 500 miljoonaa dollaria kerrottuna yhdellä jaettuna 10 prosentilla eli 5 miljardia dollaria.

Rahaa ei todellisuudessa luoda tällä tavalla, vaan se on vain tapa kuvata murtovarannon järjestelmän mahdollista vaikutusta rahan tarjontaan. Sellaisenaan, vaikka se on hyödyllinen taloustieteen professoreille, päättäjät pitävät sitä yleensä liiallisena yksinkertaistuksena.

Bottom Line

Murtovarannon pankkitoiminnalla on hyvät ja huonot puolensa. Se antaa pankeille mahdollisuuden käyttää varoja (suurin osa talletuksista), jotka muutoin jäisivät käyttämättä, tuottamaan tuottoja lainojen korkojen muodossa – ja lisäämään rahaa talouden kasvattamiseen. Se voi kuitenkin myös jäädä pankkiin oikosulkuun itseään jatkuvassa pankkipaniikissa.

Monet yhdysvaltalaiset pankit joutuivat sulkemaan toimintansa suuren laman aikana, koska liian monet asiakkaat yrittivät nostaa varoja samaan aikaan. Siitä huolimatta osavarantojen pankkitoiminta on hyväksytty liiketoimintakäytäntö, joka on käytössä pankeissa maailmanlaajuisesti.

##Kohokohdat

  • Jotkut pankit ovat vapautettuja varannon pitämisestä, mutta kaikille pankeille maksetaan varantokorkoa.

  • Usein pankkeja vaaditaan pitämään hallussaan osa talletuksista, joita kutsutaan pankin varoiksi.

  • Pankkien on säilytettävä tietty määrä tallettajien heille antamasta käteisrahasta, mutta pankkien ei tarvitse säilyttää koko määrää.