Varaussuhde

Mikä on varantosuhde?

Varantoprosentti on se osa varattavissa olevista veloista, joita liikepankkien on pidettävä hallussaan sen sijaan, että ne lainaavat tai investoivat. Tämän vaatimuksen määrittää maan keskuspankki,. joka Yhdysvalloissa on Federal Reserve. Se tunnetaan myös kassavarantosuhteena.

Vähimmäisvarantomäärää, joka pankin on pidettävä, kutsutaan varantovelvoitteeksi,. ja sitä käytetään joskus synonyyminä varantosuhteen kanssa. Varantoprosentti määritellään Federal Reserve Boardin asetuksessa D. Säännössä D luotiin yhtenäiset varantovelvoitteet kaikille talletuslaitoksille, joilla on transaktiotilit, ja vaaditaan pankkien toimittamaan säännöllisesti raportteja Federal Reservelle.

Varantosuhteen kaava

$\begin &\teksti =\teksti \times \text \ \end$

Yksinkertaisena esimerkkinä oletetaan, että Federal Reserve on määrittänyt varantoprosenttiksi 11 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että jos pankilla on 1 miljardin dollarin talletukset, sillä on oltava 110 miljoonaa dollaria varalla (1 miljardi dollaria x 0,11 = 110 miljoonaa dollaria).

0 %

Vuoden 2020 pandemian aikana Federal Reserve alensi varantovelvoitteen nollaan prosenttiin.

Mitä varantosuhde kertoo?

Federal Reserve käyttää varantoprosenttia yhtenä tärkeimmistä rahapolitiikan työkaluistaan. Fed voi päättää alentaa varantoprosenttia lisätäkseen rahan tarjontaa taloudessa. Alhaisempi varantoprosenttivaatimus antaa pankeille enemmän lainaa pienemmällä korolla, mikä tekee lainaamisesta houkuttelevampaa asiakkaille.

Sitä vastoin Fed lisää varantoprosenttivaatimusta vähentääkseen pankkien lainaamien varojen määrää. Fed käyttää tätä mekanismia vähentääkseen rahan tarjontaa taloudessa ja hallitakseen inflaatiota hidastamalla taloutta.

Fed myös asettaa varantoprosenttia varmistaakseen, että pankeilla on rahaa, jotta ne eivät pääse loppumaan käteisvaroista paniikkiin joutuneiden tallettajien, jotka haluavat tehdä joukkonostoja. Jos pankilla ei ole varoja reservinsä täyttämiseen, se voi lainata varoja Fed:ltä täyttääkseen vaatimuksen.

Pankkien on pidettävä varoja joko käteisenä holveissaan tai talletuksina Federal Reserve Bankiin. 1. lokakuuta 2008 Federal Reserve alkoi maksaa pankeille korkoa näistä varannoista. Tätä korkoa kutsuttiin pakollisten varausten koroksi (IORR). Ylimääräisille varannoille (IOER) oli myös korko , joka maksetaan varoista, joita pankki tallettaa Federal Reserve -rahastoon yli varantovelvoitteensa. 19.7.2021 IORR ja IOER korvattiin uudella yksinkertaistetulla toimenpiteellä, varantosaldokorolla (IORB). Vuodesta 2022 lähtien IORB-korko on 0,10 prosenttia.

Yhdysvaltain liikepankkien on pidettävä varoja kaikkia varattavissa olevia velkojaan (talletuksiaan) vastaan, joita pankki ei voi lainata. Varattavissa olevat velat sisältävät nettotapahtumatilit, ei-henkilökohtaiset määräaikaistalletukset ja eurovaluuttavelat.

Varantosuhdeohjeet

Federal Reserven hallintoneuvostolla on yksinomainen toimivalta varantovelvoitteiden muutoksissa laissa määritellyissä rajoissa. Varantovaatimuksena oli 26.3.2020 alkaen 0 %. Silloin hallitus poisti varantovelvoitteen maailmanlaajuisen finanssikriisin vuoksi. Tämä tarkoittaa, että pankkien ei tarvitse säilyttää talletuksiaan Reserve Bankissa. Sen sijaan he voivat käyttää varoja lainatakseen asiakkailleen.

Edellisen kerran Fed päivitti varantovelvoitteensa eri säilytysyhteisöille ennen pandemiaa tammikuussa 2019. Pankkien, joilla oli yli 124,2 miljoonan dollarin nettotapahtumatilit, oli ylläpidettävä 10 %:n varaus nettotapahtumatileistä. Pankkien, joilla on yli 16,3–124,2 miljoonaa dollaria, oli varattava 3 % nettotapahtumatileistä. Pankeilla, joiden nettotapahtumatili oli enintään 16,3 miljoonaa dollaria, ei vaadittu varantovelvoitetta. Suurin osa Yhdysvaltojen pankeista kuului ensimmäiseen luokkaan. Fed asetti ei-henkilökohtaisille määräaikaistalletuksille ja eurovaluuttavelvoitteille 0 % vaatimuksen.

Varantosuhde ja rahakerroin

Murtovarantopankkitoiminnassa varantoprosentti on avainasemassa sen ymmärtämisessä, kuinka paljon luottoa pankit voivat tehdä lainaamalla talletuksia. Jos pankilla on esimerkiksi 500 miljoonan dollarin talletuksia, sen on pidettävä 50 miljoonaa dollaria eli 10 prosenttia varauksessa. Se voi sitten lainata loput 90 % eli 450 miljoonaa dollaria, mikä palaa pankkijärjestelmään uusina talletuksina. Pankit voivat sitten lainata 90 prosenttia tästä summasta eli 405 miljoonaa dollaria säilyttäen samalla 45 miljoonaa dollaria varantoja. Tuo 405 miljoonaa dollaria talletetaan uudelleen ja niin edelleen. Viime kädessä tuo 500 miljoonan dollarin talletukset voivat muuttua 5 miljardin dollarin lainoiksi, joissa 10 %:n varantovaatimus määrittelee niin sanotun rahakertoimen seuraavasti:

Kohokohdat

• Fed alentaa varantoprosenttia antaakseen pankeille enemmän rahaa lainaamiseen ja talouden elvyttämiseen sekä nostaa varantoprosenttia, kun sen on tarpeen vähentää rahan tarjontaa ja hallita inflaatiota.

• Keskuspankin asettama varantoprosentti on se prosenttiosuus liikepankin talletuksista, jotka sen on säilytettävä käteisenä varantona asiakkaiden joukkonostojen varalta.

• Yhdysvalloissa Fed käyttää varantoprosenttia tärkeänä rahapolitiikan välineenä talouden rahan määrän lisäämiseksi tai vähentämiseksi.