Pääomaleasing

Mikä on pääomaleasing?

Pääomaleasing on sopimus, joka oikeuttaa vuokralaisen omaisuuden tilapäiseen käyttöön ja jolla on kirjanpidollisesti omaisuuden omistamisen taloudelliset ominaisuudet.

Pääomaleasing:n ymmärtäminen

Pääomaleasing edellyttää, että vuokraaja kirjaa vuokrasopimukseen liittyvät varat ja velat, jos vuokrasopimus täyttää tietyt vaatimukset. Pääomaleasingsopimusta pidetään pohjimmiltaan hyödykkeen ostona, kun taas käyttöleasingsopimusta käsitellään todellisena vuokrasopimuksena yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (GAAP) mukaisesti. Pääomaleasing voidaan verrata käyttöleasingsopimukseen.

Vaikka pääomaleasing on teknisesti eräänlainen vuokrasopimus, GAAP-kirjanpitostandardit pitävät sitä omaisuuden ostona, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Pääomaleasingsopimukset voivat vaikuttaa yritysten tilinpäätöksiin ja vaikuttaa korkokuluihin, poistoihin, varoihin ja velkoihin.

Jotta vuokrasopimus voidaan katsoa pääomaleasingsopimukseksi, sen on täytettävä jokin seuraavista neljästä kriteeristä:

1. Leasing-ajan on oltava vähintään 75 % hyödykkeen taloudelliselta vaikutusajalta.

2. Vuokrasopimukseen on sisällyttävä edullinen osto -optio omaisuuden markkina-arvoa pienempään hintaan.

3. vuokralaisen on saatava omistusoikeus vuokra-ajan lopussa.

4. Leasingmaksujen nykyarvon on oltava suurempi kuin 90 % omaisuuden markkina-arvosta.

Vuonna 2016 Financial Accounting Standards Board (FASB) muutti kirjanpitosääntöjään, joka velvoittaa yrityksiä aktivoimaan kaikki yli vuoden mittaiset vuokrasopimukset tilinpäätökseensä. Muutos tuli voimaan julkisten yhtiöiden osalta 15.12.2018 ja yksityisten yhtiöiden osalta 15.12.2019.

Käyttö- ja pääomaleasingsopimusten kirjanpitokäsittelyt ovat erilaisia ja niillä voi olla merkittävä vaikutus yritysten verotukseen.

Pääomaleasing vs. Käyttöleasingsopimukset

Muu vuokrasopimus eroaa rakenteeltaan ja kirjanpidolliselta käsittelyltä pääomaleasingsopimuksesta. Käyttöleasing on sopimus, joka mahdollistaa omaisuuden käytön, mutta ei siirrä omaisuuserään omistusoikeuksia.

Käyttöleasingsopimukset laskettiin aiemmin taseen ulkopuoliseksi rahoitukseksi, eli vuokrattu omaisuus ja siihen liittyvät tulevien vuokramaksujen velat eivät sisältyneet yrityksen taseeseen, jotta velka/omavaraisuusaste pysyisi alhaisena. Historiallisesti käyttöleasingsopimusten ansiosta amerikkalaiset yritykset pystyivät pitämään miljardeja dollareita varoja ja velkoja kirjaamatta taseisiinsa.

Käytäntöä muiden vuokrasopimusten pitämisestä pois taseesta kuitenkin muuttui, kun kirjanpitostandardien päivitys 2016-02 ASU 842 tuli voimaan. Vuokrasopimuksista johtuvat käyttöoikeusvarat ja -velat kirjataan taseisiin 15.12.2018 alkaen julkisilla yhtiöillä ja 15.12.2019 yksityisillä yhtiöillä.

Jotta vuokrasopimus voidaan luokitella muuksi vuokrasopimukseksi, sen on täytettävä tietyt yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (GAAP) vaatimukset, jotka vapauttavat sen kirjaamisesta pääomaleasingsopimukseksi. Yritysten on testattava edellä lueteltuja neljää kriteeriä, jotka tunnetaan myös nimellä "kirkas viiva" ja jotka määrittävät, onko vuokrasopimukset kirjattava käyttö- vai pääomaleasingsopimuksina. Jos mikään näistä ehdoista ei täyty, vuokrasopimus voidaan luokitella muuksi vuokrasopimukseksi, muuten se on todennäköisesti pääomaleasing.

Internal Revenue Service ( IRS) voi luokitella muun vuokrasopimuksen pääomaleasingsopimukseksi hylätäkseen leasingmaksut vähennyksenä, mikä lisää yhtiön verotettavaa tuloa ja verovelvollisuutta.

Pääomavuokrasopimusten kirjanpito

Pääomaleasing on esimerkki taloudellisten tapahtumien sisällyttämisestä suoriteperusteiseen laskentaan,. mikä edellyttää, että yritys laskee tilinpäätöksessään velvoitteen nykyarvon. Jos yritys esimerkiksi arvioi pääomaleasingvelvoitteensa nykyarvon olevan 100 000 dollaria, se kirjaa taseeseensa 100 000 dollarin veloituskirjauksen vastaavalle käyttöomaisuustilille ja 100 000 dollarin hyvityskirjauksen pääomaleasingvelkatilille.

Koska pääomaleasing on rahoitusjärjestely, yrityksen tulee jakaa määräaikaiset leasingmaksunsa korkokuluiksi yhtiön sovellettavan koron ja poistokulujen perusteella. Jos yritys maksaa 1 000 dollarin kuukausivuokramaksuja ja sen arvioitu korko on 200 dollaria, tämä tuottaa 1 000 dollarin hyvityskirjauksen kassatilille, 200 dollarin veloituskirjauksen korkokulutilille ja 800 dollarin veloituskirjauksen pääomaleasingvastuutilille.

Yrityksen tulee myös tehdä poistot vuokratusta hyödykkeestä, joka vaikuttaa sen talteenottoarvoon ja taloudelliseen vaikutusaikaan. Esimerkiksi, jos yllä mainitulla omaisuuserällä on 10 vuoden taloudellinen vaikutusaika eikä tasapoistoon perustuva pelastusarvo,. yritys kirjaa poistokulutilille 833 dollarin kuukausittaisen veloituksen ja kertyneelle omaisuuserälle. poistotili. Kun vuokrattu omaisuus luovutetaan, käyttöomaisuus hyvitetään ja kertyneeltä poistotililtä veloitetaan jäljellä olevat saldot.

Kohokohdat

• Muu vuokrasopimus ei anna omistusoikeuden kaltaisia oikeuksia vuokrattuun omaisuuteen, ja sitä käsitellään kirjanpidollisesti eri tavalla.

• Pääomaleasing on sopimus, joka oikeuttaa vuokralaisen omaisuuden tilapäiseen käyttöön

• Pääomaleasing katsotaan hyödykkeen ostoksi, kun taas käyttöleasingsopimusta käsitellään todellisena vuokrasopimuksena yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (GAAP) mukaisesti.

• Pääomaleasingsopimuksessa vuokrattua hyödykettä käsitellään kirjanpidossa ikään kuin se olisi tosiasiallisesti vuokralaisen omistuksessa ja kirjataan taseeseen sellaisenaan.