Talon ylläpitovaatimus

Mikä on talon ylläpitovaatimus?

Asunnon ylläpitovaatimus on vähimmäismarginaalitilin oman pääoman taso, jonka meklariyritys vaatii. Talon ylläpitovaatimustasot perustuvat Federal Reserven säännössä T asetettuihin standardeihin .

Vaikka säännössä T määritellään lain sallimat vähimmäishuoltovaatimukset , meklariyritykset voivat vapaasti mukauttaa omia "talon" kunnossapitovaatimuksiaan edellyttäen, että niiden standardit ovat tiukemmat – eli korkeammat – kuin säännössä T asetetut vähimmäisvaatimukset.

Kuinka talon ylläpitovaatimukset toimivat

Ylläpitovaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että marginaalitileillä velkaantuneita sijoituksia tekevät sijoittajat eivät joudu kyvyttömiksi korjaamaan marginaalilainojaan. Tällä tavalla ylläpitovaatimuksilla pyritään vähentämään välitysyritysten luottoriskiä. Laajemmin niillä pyritään vähentämään järjestelmäriskiä,. joka muuten voisi syntyä marginaalikauppiaiden laajalle levinneistä virheistä .

Talon ylläpitovaatimukset vaihtelevat tyypillisesti 30 % ja 50 % välillä. Vaikka osakkeet ovat yleisimmin marginaalitililtä ostettu arvopaperi, monia muita arvopapereita, kuten sijoitusrahastoja, valtion velkasitoumuksia, yrityslainoja ja optioita, voidaan ostaa "marginaalilla" vaihtelevien osto- ja ylläpitovaatimusten mukaisesti .

Säännön T mukaan marginaalikauppiaiden on säilytettävä oman pääoman taso vähintään 25 prosentissa sijoitustensa arvosta. Jos he eivät pysty ylläpitämään tätä tasoa, he voivat joutua velaksi välittäjän marginaalivaatimuksen.

Tässä tilanteessa elinkeinonharjoittaja joutuisi tallettamaan viipymättä lisävakuuden tililleen. Jos he eivät tee niin, heidän välittäjänsä voi realisoida sijoitusasemansa maksaakseen marginaalinsa takaisin. Marginaalikauppiaan olisi tällöin maksettava takaisin mahdollinen lainan jäljellä oleva saldo.

Bull vs. Bear Markets

Härkämarkkinoiden aikana marginaalikauppiaiden ylläpitovaatimukset saattavat olla kohtuuttoman rajoittavia. Loppujen lopuksi aikana, jolloin omaisuuserien hinnat ovat yleensä nousussa, voi olla houkuttelevaa käyttää mahdollisimman paljon vipuvaikutusta oman pääoman tuoton (ROE) maksimoimiseksi.

Tämän vaara paljastuu kuitenkin nopeasti, kun markkinat alkavat kääntyä. Karhumarkkinoiden aikana tai äkillisten rahoitusshokkien aikana, kuten vuosien 2007–2008 finanssikriisissä, marginaalikauppiaat kohtaavat usein merkittäviä riskejä.

Salkun arvon lasku sekä tarve maksaa suuret marginaalilainat takaisin lyhyellä varoitusajalla marginaalipyyntöjen vuoksi voivat joskus pakottaa marginaalikauppiaat merkittäviin taloudellisiin paineisiin.

Usein nämä kauppiaat menettävät kaikki aikaisempien vuosien voitot ja saattavat jopa joutua realisoimaan muita henkilökohtaisia varoja maksaakseen marginaalilainansa takaisin. Tästä syystä huoltovaatimusten tarve tulee tästä näkökulmasta paljon selvemmäksi.

Esimerkki talon ylläpitovaatimuksesta

Talon ylläpitotarve on usein korkeampi kuin Federal Reserven asetuksessa T asetettu ylläpitomarginaali, jonka mukaan omavaraisuusaste on säilytettävä vähintään 25 prosentissa.

Sen lisäksi, että välitysyritykset pitävät yllä T-säännön edellyttämää 25 % korkeampia talonhoitovaatimuksia, niillä on usein myös erilaiset talonhoitovaatimukset eri tilinhaltijoille. Tyypillisesti tämä ositus perustuu asiakkaan kokoon, luottokelpoisuuteen tai havaittuun kehittyneisyyteen.

Esimerkiksi pienempiä ja vähemmän kokeneita marginaalikauppiaita voidaan vaatia noudattamaan 40 prosentin talonhoitovaatimusta, kun taas suuremmat ja kokeneemmat asiakkaat voivat saada 30 prosentin kynnyksen.

Kohokohdat

• Asunnon ylläpitovaatimukset ovat meklariyritysten valitsemia vähimmäismarginaalitilin pääomatasoja koskevia standardeja.

• Välitysyritykset myöntävät joskus pienemmät talonhoitovaatimukset suuremmille tai kehittyneemmille asiakkailleen, vaikka nämä luvut ovat aina vähintään 25 prosentin vähimmäismäärä.

• Niiden on oltava suurempia tai yhtä suuria kuin säännössä T määrätty 25 %:n taso. Usein ne ovat 30–50 %:n alueella .