Zero-Bound
Mikä on nollasidottu?
Zero-bound on ekspansiivinen rahapolitiikan väline, jossa keskuspankki laskee lyhyet korot tarvittaessa nollaan talouden elvyttämiseksi. Keskuspankin, joka on pakotettu toteuttamaan tätä politiikkaa, on käytettävä myös muita, usein epätavallisia, elvytysmenetelmiä talouden elvyttämiseksi.
Zero-Boundin ymmärtäminen
Nollaraja viittaa alimmalle tasolle, jolle korot voivat laskea, ja logiikka sanelee, että nolla olisi se taso. Päänuoli keskuspankin rahapolitiikan värähtelyssä on korot. Pankki manipuloi korkoja joko stimuloidakseen pysähtynyt taloutta tai vaimentaakseen ylikuumenevaa taloutta. On selvää, että rajoja on, varsinkin alueen alemmassa päässä.
Nollaraja on alaraja, johon korkoja voidaan leikata, mutta ei enempää. Kun tämä taso saavutetaan ja talous on edelleen alijäämäinen, keskuspankki ei voi enää elvyttää korkoja. Ekonomistit käyttävät termiä likviditeettiloukku kuvaamaan tätä skenaariota.
Likviditeettiloukussa joudutaan usein välttämään vaihtoehtoisia menettelyjä rahapoliittisten elvytystoimien toteuttamiseksi. Perinteinen viisaus oli, että korot eivät voineet siirtyä negatiiviselle alueelle, eli kun korot saavuttavat nollan tai ovat lähellä nollaa, esimerkiksi 0,01 %, rahapolitiikkaa on muutettava talouden vakauttamiseksi tai elvyttämiseksi.
Tutuin vaihtoehtoinen rahapolitiikan väline on kenties määrällinen keventäminen (QE). Täällä keskuspankki osallistuu laajamittaiseen omaisuuserien osto-ohjelmaan, johon usein liittyy valtion velkakirjoja ja muita valtion joukkovelkakirjoja. Tämä ei ainoastaan pidä lyhyet korot alhaisina, vaan se painaa alas pidempiä korkoja, mikä edelleen kannustaa lainaamaan.
Negatiiviset hinnat
Vuosien 2008 ja 2009 suuren laman jälkeen jotkin keskuspankit ovat siirtäneet nollarajan numeerisen tason alapuolelle ja ottaneet käyttöön negatiivisia korkoja. Maailmantalouden romahtaessa keskuspankit laskivat korkojaan kasvun ja kulutuksen vauhdittamiseksi. Elpymisen jatkuessa hitaana keskuspankit alkoivat kuitenkin astua negatiivisten korkojen kartoittamattomalle alueelle.
Ruotsi oli ensimmäinen maa, joka astui tälle alueelle, kun Riksbank laski vuonna 2009 repokoron 0,25 prosenttiin, mikä nosti talletuskoron -0,25 prosenttiin. Siitä lähtien Euroopan keskuspankki (EKP), Japanin keskuspankki (BOJ) ja kourallinen muita ovat seuranneet esimerkkiä kerrallaan.
On tapauksia, joissa negatiiviset korot on otettu käyttöön normaaleina aikoina. Sveitsi on yksi tällainen esimerkki; suuren osan 2010 -luvusta sen tavoitekorko oli -0,75 %, joka nostettiin -0,50 prosenttiin vuonna 2021. Japani oli samoin omaksunut negatiivisen korkopolitiikan (NIRP), jonka tavoitekorko oli -0,1 %.
Esimerkki nollasidottuista ja negatiivisista koroista Sveitsissä
Sveitsin kansallinen pankki ( SNB ) noudattaa negatiivista korkopolitiikkaa. Vaikka on muitakin esimerkkejä negatiivisista koroista, Sveitsin esimerkki on melko ainutlaatuinen siinä mielessä, että maa päättää pitää korot erittäin alhaisina (ja negatiivisina) estääkseen valuutan nousemisen liian merkittävästi.
Sveitsin esimerkissä negatiivisia korkoja sovelletaan vain Sveitsin frangien pankkisaldoihin, jotka ylittävät tietyn kynnyksen.
Sveitsiä pidetään turvasatamana,. jossa on alhainen poliittinen ja inflaatioriski. Muita esimerkkejä negatiivisesta ja nollarajaisesta korkopolitiikasta ovat usein syntyneet talouden myllerryksessä, joka edellyttää korkojen leikkaamista talouden elvyttämiseksi. Sveitsin tilanne ei sovi tähän skenaarioon.
SNB on väittänyt, että sen on pidettävä korot alhaisina, jotta sen jo suhteellisen korkea valuutta-arvo ei nouse entisestään. Valuutan nousu vahingoittaa Sveitsin vientiteollisuutta. Siksi SNB on omaksunut kaksitahoisen lähestymistavan valuutan hallintaan. Pankki on osallistunut aktiivisesti valuuttamarkkinoiden interventioihin auttaakseen vahvan Sveitsin frangin ylärajaa ja pitää korot alhaisina tai negatiivisina estääkseen vahvan spekulatiivisen frangin oston.
Tässä tilanteessa SNB ottaa lopulta käyttöön nollarajastrategian palatakseen 0 prosenttiin tai sen yläpuolelle. Se ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin keskuspankki kokee voivansa nostaa korkoja aiheuttamatta liian merkittävää valuutan nousua.
Kohokohdat
Nollaraja on ekspansiivinen rahapolitiikan väline, jossa keskuspankki laskee lyhyet korot tarvittaessa nollaan talouden elvyttämiseksi.
Keskuspankit manipuloivat korkoja joko stimuloidakseen pysähtynyttä taloutta tai vaimentaakseen ylikuumenevaa taloutta.
Suuri taantuma pakotti jotkin kansainväliset keskuspankit siirtämään nollarajat numeerisen tason alapuolelle ja ottamaan käyttöön negatiivisia korkoja kasvun ja kulutuksen vauhdittamiseksi.
