Tappion siirto

Mikä on tappion siirtäminen?

Tappioiden siirtäminen viittaa kirjanpitotekniikkaan, joka soveltaa kuluvan vuoden nettoliiketappiota (NOL) tulevien vuosien nettotulokseen verovelan vähentämiseksi. Esimerkiksi, jos yrityksellä on negatiivinen nettoliiketulos (NOI) ensimmäisenä vuonna, mutta positiivinen NOI seuraavina vuosina, se voi pienentää tulevia voittoja käyttämällä NOL-siirtoa kirjatakseen osan tai kokonaan ensimmäisen vuoden tappiosta seuraavina vuosina. . Tämä johtaa alhaisempaan verotettavaan tuloon positiivisina NOI-vuosina, mikä vähentää yrityksen verovelkaa valtiolle. Tappioiden siirtäminen voi viitata myös pääomatappion siirtoon.

Tappion ymmärtäminen eteenpäin

Ennen veronalennuksia ja työpaikkoja koskevan lain (TCJA) täytäntöönpanoa vuonna 2018 Internal Revenue Service (IRS) antoi yrityksille mahdollisuuden siirtää nettoliiketappioita (NOL) 20 vuotta eteenpäin tulevia voittoja vastaan tai kaksi vuotta taaksepäin välitöntä hyvitystä vastaan. aikaisemmista maksetuista veroista. 20 vuoden kuluttua jäljellä olevat tappiot vanhenevat, eikä niitä voida enää käyttää verotettavan tulon vähentämiseen .

TCJA on poistanut 1.1.2018 tai myöhemmin alkavilta verovuosilta kahden vuoden siirtomääräyksen tiettyjä viljelytappioita lukuun ottamatta, mutta sallii toistaiseksi siirron. Siirrot on kuitenkin nyt rajoitettu 80 prosenttiin kunkin seuraavan vuoden nettotuloista. Tappiot, jotka ovat peräisin ennen 1.1.2018 alkaneilta verovuosilta, ovat edelleen aiempien verosäännösten alaisia ja mahdolliset jäljellä olevat tappiot vanhenevat edelleen 20 vuoden kuluttua .

NOL-siirrot kirjataan varoiksi yhtiön taseeseen. Ne tarjoavat yritykselle etua tulevien verosäästöjen muodossa. NOL-siirtoa varten luodaan laskennallinen verosaaminen, joka vähennetään tulevien vuosien nettotuloksesta. Laskennallisen verosaamisen tili nostetaan vuosittain, enintään 80 % nettotuloksesta jonakin seuraavana vuonna, kunnes saldo on käytetty loppuun .

Liittovaltion tuloveroihin liittyvä NOL-siirtomääräys otettiin alun perin käyttöön osana vuoden 1918 verolakia. Joissakin osavaltioissa on tiukemmat rajoitukset osavaltion tuloverolle siirtämiselle tai takaisinsiirrolle .

Alun perin tämän liittovaltion tuloverosäännöksen oli tarkoitus olla lyhytaikainen etu yrityksille, jotka kärsivät tappioita sotaan liittyvien tavaroiden myynnistä ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Seuraavien vuosien aikana siirtovarauksen kestoa on pidennetty, vähennetty, jätetty pois ja palautettu. Varauksen säilyttämisen tarkoituksena oli tasoittaa verorasitusta yhtiöille, joiden pääasiallinen liiketoiminta on luonteeltaan suhdanneluonteista, mutta ei normaalin verovuoden mukaista .

Erityisiä huomioita

Käyttääkseen NOL-siirtoja tehokkaasti yritysten tulee lunastaa ne mahdollisimman pian. Tappioita ei indeksoida inflaatiolla , ja sen seurauksena vaatimus pienenee joka vuosi.

Jos yritys esimerkiksi menettää 100 000 dollaria kuluvana verovuonna, vaikka se voi siirtää tappiota seuraavien 20 vuoden aikana, sillä on todennäköisesti suurempi vaikutus, mitä nopeammin se vaaditaan. Inflaation seurauksena on todennäköisintä, että 100 000 dollarilla on vähemmän ostovoimaa ja pienempi todellinen arvo 20 vuoden kuluttua.

Esimerkki tappion siirtämisestä

Kuvittele, että yritys menetti 5 miljoonaa dollaria yhtenä vuonna ja ansaitsi 6 miljoonaa dollaria seuraavana. 80 prosentin siirtoraja 6 miljoonasta dollarista on 4,8 miljoonaa dollaria. Ensimmäisen vuoden tappio kokonaisuudessaan voidaan siirtää taseessa toiselle vuodelle laskennallisena verosaatavana.

Tappio, joka on rajoitettu 80 prosenttiin tuloista toisena vuonna, voidaan sitten käyttää toisena vuonna tuloslaskelman kuluna. Se alentaa kyseisen vuoden nettotuloa ja siten verotettavaa tuloa 1,2 miljoonaan dollariin. Taseeseen jää 200 000 dollarin laskennallinen verosaaminen (5 miljoonaa dollaria - 4,8 miljoonaa dollaria).

Kohokohdat

• Hyvitystappioita käytetään nykyisen nettoliiketappion (NOL) jakamiseen seuraavien vuosien nettoliiketuloille (NOI) tulevan verovelan vähentämiseksi.

• Tax Cuts and Jobs Act (TCJA) poisti 2 vuoden siirtosäännöksen, pidensi 20 vuoden siirtomääräystä määräämättömäksi ajaksi ja rajasi siirrot 80 prosenttiin nettotuloista tulevina vuosina.

• Liiketoiminnan nettotappiot, jotka ovat peräisin ennen 1.1.2018 alkaneilta verovuosilta, ovat edelleen aiempien siirtosääntöjen alaisia.