Kertynyt etuusvelvollisuus (ABO)
Mikä on kertynyt etuusvelvoite (ABO)?
Kertynyt etuusvastuu (ABO) on likimääräinen yrityksen eläkejärjestelyvastuun määrä yksittäisenä ajankohtana. ABO on arvioitu olettaen, että eläkejärjestely päätetään välittömästi; se ei ota huomioon tulevia palkankorotuksia. Tämä eroaa ennakoidusta etuusvelvoitteesta (PBO), joka olettaa, että eläkejärjestely on käynnissä ja ottaa siten huomioon tulevat palkankorotukset.
Kertyneen etuusvelvollisuuden (ABO) ymmärtäminen
Kunkin tilikauden lopussa Financial Accounting Standards Board vaatii yrityksiä toimittamaan FASB-lausunnon nro. 87, jossa määritellään ja julkistetaan eläkevastuut taloudellisen aseman ja eläkejärjestelyjen tuloksen lisäksi. Tätä voidaan mitata kolmella tavalla: kertynyt etuusvelvoite (ABO), ennakoitu etuusvelvoite (PBO) ja sidottu etuusvelvollisuus (VBO).
Kertynyt etuusvelvoite on niiden summien nykyarvo,. jotka eläkejärjestely odottaa maksavansa työntekijöille eläkkeelle siirtymisen aikana kertyneen työsuorituksen ja tämänhetkisten palkkatasojen (eli ei tulevien palkankorotusten) perusteella eläkevastuun mittaushetkellä.
Muutokset vuotuisessa ABO:ssa johtuvat pääasiassa muutoksista palvelukuluissa, korkokuluissa, järjestelyyn osallistuneiden maksuosuuksissa, vakuutusmatemaattisissa voitoissa tai tappioissa,. vuoden aikana maksetuissa etuuksissa ja tarvittaessa valuuttakurssivoitoissa tai -tappioissa.
ABO ja PBO ovat samankaltaisia, mutta ABO ei tarjoa tulevia palkankorotuksia, kun taas PBO tekee. Tästä johtuen PBO mittaa tarkemmin yrityksen eläkevastuita työntekijöitään kohtaan, koska se olettaa palkankorotuksia ajan myötä, mikä lisää velkojen kasvua, joka sen on oltava valmis maksamaan.
Kun ABO:ta verrataan järjestelyn varojen arvoon, järjestelyn varat voivat olla joko yli- tai alirahoitettuja. Jos ABO on suurempi kuin järjestelyn varat, eläkejärjestely on alirahoitettu. Jos järjestelyn varat ylittävät ABO:n, eläkejärjestely on ylirahastoitu.
Kertyneen etuusvelvollisuuden (ABO) laskentatekijät
Alirahoitettu järjestely kirjataan pitkän aikavälin velaksi yrityksen taseeseen. Koska ABO on nykyarvolaskelma, on kaksi päätekijää, jotka määrittävät, onko suunnitelma ali- vai ylirahoitettu. Kaksi oletusta ovat nykyarvon laskennassa käytetty diskonttokorko ja järjestelyn varojen odotettu pitkän aikavälin tuotto.
Jos oletettu diskonttokorko laskee, arvioitu alirahoitettu määrä kasvaa (tai ylirahoitettu määrä pienenee), kaikki muu on sama. Toisaalta, jos järjestelyyn kuuluvien varojen oletettua tuottoprosenttia nostetaan, alirahoitettu määrä laskee (tai ylirahoitettu määrä nousee) pitäen kaikki muut muuttujat muuttumattomina.
Esimerkki tosimaailmasta
Raytheon Companyn 10-K : n tilinpäätöstiedote tilikaudelta 2016 kertoo ABO:n, PBO:n ja suunnitelman omaisuuserien määrät. Kotimaisten eläkejärjestelyjen ABO oli 22,1 miljardia dollaria, mikä tarkoittaa, että yhtiöllä oli velvollisuus maksaa työntekijöilleen 22,1 miljardin dollarin eläke. Eläkejärjestelyn nykyarvo oli 17,8 miljardia dollaria.
Koska vastuiden määrä 22,1 miljardia dollaria oli suurempi kuin suunnitelman varat 17,8 miljardia dollaria, suunnitelma oli alirahoitettu 4,3 miljardilla dollarilla. Tämä määrä kirjattiin yhtiön taseeseen osaksi "Karttuneita eläke-etuuksia ja muita pitkäaikaisia velkoja".
##Kohokohdat
Kertyneen etuusvelvoitteen (ABO) oletuksena on, että eläkejärjestely päättyy välittömästi, jolloin palkankorotuksia ei enää tule.
Yritykset ovat velvollisia mittaamaan ja raportoimaan eläkevastuunsa ja eläkejärjestelynsä tuloksen Tilinpäätöslautakunnan lausunnon nro. 87.
Ali- tai ylirahoitettuun tilaan voivat vaikuttaa käytetty diskonttokorko sekä järjestelyn sijoitettujen varojen odotettu tuotto.
Kertynyt etuusvastuu (ABO) on likimääräinen yrityksen eläkejärjestelyvastuun määrä yksittäisenä ajankohtana.
Jos kertynyt etuusvelvoite (ABO) on suurempi kuin eläkejärjestelyn varat, järjestely on alirahastoitu. Jos ABO on eläkejärjestelyn varojen alapuolella, järjestely on ylirahoitettu.
Kertynyt etuusvelvoite (ABO) on yhtä suuri kuin sen tulevan määrän nykyarvo, jonka eläkejärjestely odottaa maksavan yksilölle hänen eläkkeelle jäämisen aikana.
