Perinteinen kassavirta
Mikä on perinteinen kassavirta?
Perinteinen kassavirta on sarja sisään- ja ulospäin suuntautuvia kassavirtoja ajan kuluessa, jossa kassavirran suunnassa tapahtuu vain yksi muutos. Perinteinen kassavirta projektille tai investoinnille rakentuu tyypillisesti alkumenoksi tai ulosvirtaukseksi, jota seuraa useita sisääntuloja tietyn ajanjakson aikana. Matemaattisen merkinnän kannalta tämä ilmaistaan muodossa -, +, +, +, +, +, mikä tarkoittaa alkuperäistä ulosvirtausta ajanjaksolla 0 ja sisäänvirtauksia seuraavan viiden jakson aikana.
Perinteisen kassavirran yleinen sovellus on nettonykyarvon (NPV) analyysi. NPV auttaa määrittämään tulevien kassavirtojen arvon nykypäivän dollareissa ja vertaamaan näitä arvoja vaihtoehtoisen sijoituksen tuottoon. Esimerkiksi projektin tavanomaisten kassavirtojen tuoton ajan mittaan tulisi ylittää yrityksen rajoitusaste tai kannattavuuden edellyttämä vähimmäistuotto.
Perinteisen kassavirran ymmärtäminen
Perinteisen kassavirran omaava projekti tai investointi alkaa negatiivisella kassavirralla (investointijaksolla), jota seuraa peräkkäiset positiivisen kassavirran jaksot, jotka projektin tuottamat päätökseen on saatu. Investoinnin tai projektin tuottoprosenttia kutsutaan sisäiseksi tuottoasteeksi (IRR).
Kassavirrat mallinnetaan NPV-analyysiä varten merkittävää investointia suunnittelevan yrityksen pääomabudjetointiin. Ajattele esimerkiksi uutta tuotantolaitosta tai kuljetuskaluston laajentamista. Tämän tyyppisestä hankkeesta voidaan laskea yksi IRR, jolloin sitä verrataan yrityksen estekorkoon tai vähimmäistuottoasteeseen hankkeen taloudellisen houkuttelevuuden määrittämiseksi.
Perinteiset vs. epätavanomaiset kassavirrat
Sitä vastoin epätavanomaisiin kassavirtoihin liittyy useampi kuin yksi muutos kassavirran suunnassa ja ne johtavat kahteen tuottoprosenttiin eri aikavälein. Toisin sanoen epätavanomaisilla kassavirroilla on enemmän kuin yksi kassameno tai investointi, kun taas perinteisillä kassavirroilla on vain yksi.
Jos viittaamme takaisin esimerkkiimme valmistajasta, oletetaan, että laitteen hankintaan kohdistui aluksi kustannuksia ja sen jälkeen positiivisia kassavirtoja. Vuonna 5 tarvitaan kuitenkin toinen rahapanos laitteiden päivittämiseen, minkä jälkeen syntyy toinen sarja positiivisia kassavirtoja. IRR tai tuottoprosentti on laskettava ensimmäisille viidelle vuodelle ja toinen IRR toiselle kassavirtajaksolle toisen käteiskulutuksen jälkeen.
Projektin tai sijoituksen kaksi tuottoprosenttia voivat aiheuttaa johdolle päätöksen epävarmuutta, jos yksi IRR ylittää esteprosentin ja toinen ei. Jos vallitsee epävarmuus siitä, mikä IRR saattaa vallita, johdolla ei ole luottamusta investoida eteenpäin.
Esimerkki perinteisestä kassavirrasta
Asuntolaina on esimerkki perinteisestä kassavirrasta. Oletetaan, että rahoituslaitos lainaa 300 000 dollaria asunnonomistajalle tai kiinteistösijoittajalle kiinteällä 5 prosentin korolla 30 vuodeksi. Lainanantaja saa sitten noin 1 610 dollaria kuukaudessa (tai 19 325 dollaria vuodessa) lainanottajalta asuntolainan pääoman takaisinmaksuun ja korkoon. Jos vuosittaiset kassavirrat merkitään matemaattisilla etumerkeillä lainanantajan näkökulmasta, tämä näkyy alkumerkillä -, jonka jälkeen seuraa + 30 jaksoa.
Kohokohdat
Perinteisillä kassavirroilla on vain yksi sisäinen tuottoprosentti (IRR), jonka tulisi ylittää vaadittava raja- tai vähimmäistuottoaste.
Päinvastoin, epätavanomaisilla kassavirroilla on useita kassakuluja projektin elinkaaren aikana ja sen seurauksena useita sisäisiä kuluja.
Perinteinen kassavirta tarkoittaa, että hankkeella tai investoinnilla on ensimmäinen kassapanos, jota seuraa sarja positiivisia kassavirtoja projektista.
