Pitkäikäisyyden riski
Mikä on pitkäikäisyyden riski?
Pitkäikäisyysriskillä tarkoitetaan mahdollisuutta, että elinajanodote ja todelliset eloonjäämisluvut ylittävät odotukset tai hinnoitteluoletukset, mikä johtaa vakuutusyhtiöiden tai eläkerahastojen ennakoitua suurempiin kassavirtatarpeisiin.
Riski johtuu vakuutuksenottajien ja eläkkeensaajien elinajanodotekehityksen noususta sekä eläkeiän saavuttavien ihmisten lisääntyvästä määrästä. Trendit voivat johtaa maksutasoihin, jotka ovat korkeampia kuin mitä yritys tai rahasto oli alun perin laskenut. Korkeimmalle pitkäikäisyysriskille alttiita järjestelyjä ovat etuuspohjaiset eläkejärjestelyt ja elinkorot,. jotka joskus takaavat vakuutuksenottajille elinikäiset edut.
Pitkäikäisyyden riskin ymmärtäminen
Keskimääräiset elinajanodoteluvut ovat nousussa, ja pienikin elinajanodotemuutos voi aiheuttaa vakavia vakavaraisuusongelmia eläkejärjestelmille ja vakuutusyhtiöille. Pitkän iän riskin tarkkoja mittauksia ei vielä voida saavuttaa, koska lääketieteen rajoituksia ja sen vaikutusta eliniän odotteeseen ei ole kvantifioitu. Lisäksi eläkeiän saavuttavien – 65 tai sitä vanhempien – määrä on kasvussa, ja kokonaismäärän ennustetaan nousevan 95 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä, kun vuonna 2020 niitä oli noin 56 miljoonaa.
Pitkäikäisyyden riski vaikuttaa hallitukseen siinä mielessä, että niiden on rahoitettava eläkkeellä oleville ihmisille annetut lupaukset eläkkeillä ja terveydenhuollolla, ja heidän on tehtävä se veropohjan pienenemisestä huolimatta. Yrityssponsoreiden, jotka rahoittavat eläke- ja sairausvakuutusvelvoitteita, on käsiteltävä eläkkeelle jääneiden työntekijöiden pitkäikäisyyden riskiä. Myös henkilöiden, joilla on heikentynyt tai ei lainkaan kykyä luottaa hallitukseen tai yrityssponsoreihin eläkkeelle jäämisen rahoittamiseksi, on käsiteltävä pitkäikäisyyteensä liittyviä riskejä.
Erityisiä huomioita
Organisaatiot voivat siirtää pitkäikäisyysriskiä useilla tavoilla. Yksinkertaisin tapa on SPIA ( Single Premium Instant Annuity), jolloin riskinhaltija maksaa vakuutusmaksun vakuutuksenantajalle ja siirtää sekä omaisuus- että vastuuriskin. Tämä strategia käsittäisi suuren omaisuuden siirron kolmannelle osapuolelle, mikä olisi mahdollista merkittävälle luottoriskille.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista eliminoida vain pitkäikäisyysriski ja samalla säilyttää kohde- etuudet velan jälleenvakuutuksella. Tässä mallissa vakuutusmaksu jaetaan yksittäisen vakuutusmaksun sijaan todennäköiselle 50 tai 60 vuoden kestoajalle (odotettu vastuuaika), jolloin vakuutusmaksut ja korvaukset kohdistetaan ja epävarmat kassavirrat siirretään tiettyihin maksuihin.
Kun pitkäikäisyysriskiä siirretään tietylle eläkejärjestelylle tai vakuutuksenantajalle, on otettava huomioon kaksi ensisijaista tekijää. Ensimmäinen on nykyiset kuolleisuustasot, jotka ovat havaittavissa, mutta vaihtelevat huomattavasti sosioekonomisten ja terveysluokkien välillä. Toinen on pitkäikäisyyden trendiriski, joka on riskin liikerata ja on systemaattinen,. koska se koskee ikääntyvää väestöä.
Suorin kompensointi systemaattiselle kuolleisuustrendiriskille on altistuminen kasvavalle kuolleisuudesta – esimerkiksi tietyt henkivakuutuskirjat. Eläkejärjestelyssä tai vakuutusyhtiössä yksi syy luopua riskistä on epävarmuus pitkäikäisyyden trendiriskille altistumisesta erityisesti systemaattisuudesta johtuen.
Kohokohdat
Nykyinen kuolleisuus ja pitkäikäisyyden trendiriski ovat kaksi tekijää, jotka otetaan huomioon yritettäessä siirtää pitkäikäisyysriskiä.
Eläkerahastoissa ja muissa etuuspohjaisissa ohjelmissa, jotka lupaavat elinikäistä eläkettä, on suurin riski.
Pitkäikäisyysriski on riski, jonka eläkerahastot tai vakuutusyhtiöt kohtaavat, kun oletukset elinajanodoteista ja kuolleisuudesta ovat epätarkkoja.
Väestön ikääntyminen ja suurempi määrä eläkeikää lisäävät pitkäikäisyyden riskiä.
Lääkkeiden vaikutusta elinajanodotuksiin on vaikea mitata, mutta pienetkin muutokset voivat lisätä eliniän riskiä.
