Optimaalinen valuutta-alue (OCA)
Mikä on optimaalinen valuutta-alue (OCA)?
valuuttaalue (OCA) on maantieteellinen alue, jolla yhtenäisvaluutta toisi suurimman taloudellisen hyödyn. Vaikka perinteisesti jokainen maa on säilyttänyt oman erillisen kansallisen valuuttansa,. Robert Mundellin 1960-luvun työ teoriassa, että tämä ei ehkä ole tehokkain taloudellinen järjestely.
Erityisesti maat, joilla on vahvat taloussiteet, voivat hyötyä yhteisestä valuutasta. Tämä mahdollistaa pääomamarkkinoiden tiiviimmän yhdentymisen ja helpottaa kauppaa. Yhteinen valuutta kuitenkin heikentää kunkin maan kykyä ohjata finanssi- ja rahapoliittisia interventioita yksittäisten talouksiensa vakauttamiseksi.
Optimaalisten valuuttaalueiden (OCA) ymmärtäminen
Vuonna 1961 kanadalainen taloustieteilijä Robert Mundell julkaisi teoriansa OCA:sta pysyvin odotuksin. Hän hahmotteli kriteerit, jotka tarvitaan, jotta alue voidaan hyväksyä OCA:ksi ja hyötyä yhteisestä valuutasta.
Tässä mallissa ensisijainen huolenaihe on, että epäsymmetriset sokit voivat heikentää OCA:n etua. Jos suuret epäsymmetriset sokit ovat yleisiä ja OCA:n kriteerit eivät täyty, erillisten valuuttojen järjestelmä kelluvilla valuuttakursseilla olisi sopivampi käsitellä tällaisten sokkien kielteisiä vaikutuksia yksittäisessä maassa, jossa niitä koetaan.
Optimaalisen valuuttaalueen (OCA) kriteerit
Mundellin mukaan OCA:lla on neljä pääkriteeriä:
Suuri työvoiman liikkuvuus koko alueella. Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen sisältää hallinnollisten esteiden, kuten viisumivapauden, kulttuuristen esteiden, kuten eri kielten, ja institutionaalisten esteiden, kuten eläkkeiden tai valtionetuuksien, alentamisen.
Pääoman liikkuvuus sekä hinta- ja palkkajoustavuus. Tämä varmistaa, että pääoma ja työ virtaavat OCA:n maiden välillä kysynnän ja tarjonnan markkinavoimien mukaisesti jakamaan taloudellisten sokkien vaikutusta.
Valuuttariskin jako- tai verotusmekanismi riskin jakamiseksi OCA:n maiden välillä. Tämä edellyttää rahansiirtoa taloudellisissa vaikeuksissa oleville alueille ylijäämäisistä maista,. mikä voi osoittautua poliittisesti epäsuosituksi paremmin suoriutuvilla alueilla, joilta verotuloja siirretään. Euroopan valtioiden velkakriisiä vuosina 2009–2015 pidetään osoituksena siitä, että Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) ei täyttänyt näitä kriteerejä, sillä alkuperäisessä EMU-politiikassa otettiin käyttöön no-bailout-lauseke, joka tuli pian kestämättömäksi.
Samanlaiset suhdannesyklit. Suhdannevaihtelut, jotka ovat synkronisia tai ainakin vahvasti korreloivia OCA:n maiden välillä, ovat välttämättömiä, koska OCA:n keskuspankki toteuttaa määritelmän mukaan yhtenäistä rahapolitiikkaa kaikkialla OCA:ssa tasapainottaakseen talouden taantumia ja hillitäkseen inflaatiota. Epäsynkroniset suhdanteet merkitsivät väistämättä sitä, että yhtenäinen rahapolitiikka olisi joissakin maissa vastasyklistä ja toisissa myötäsyklistä.
Muita kriteerejä on ehdotettu myöhemmissä taloustutkimuksissa:
Maiden välisen kaupan suuri määrä tarkoittaa, että yhteisen valuutan käyttöönotosta OCA:ssa on vastaavasti suuria hyötyjä. Suuri kauppamäärä voi kuitenkin viitata suuriin suhteellisiin etuihin ja kotimarkkinoiden vaikutuksiin maiden välillä, joista kumpi tahansa voi johtaa voimakkaasti erikoistuneisiin teollisuudenaloihin maiden välillä.
Talouksien monipuolisempi tuotanto sekä rajallinen erikoistuminen ja työnjako maiden välillä vähentävät epäsymmetristen taloudellisten sokkien todennäköisyyttä. Maat, jotka ovat vahvasti erikoistuneet tiettyihin tuotteisiin, joita muut maat eivät tuota, ovat alttiina epäsymmetrisille taloushäiriöille näillä aloilla, eivätkä ne välttämättä sovellu OCA:n jäsenyyteen. Huomaa, että nämä kriteerit voivat olla ristiriidassa joidenkin yllä olevien kriteerien kanssa, koska mitä enemmän maiden talouksien integraatioaste (tavaroiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuus) on, sitä enemmän niillä on taipumus erikoistua eri toimialoille.
Homogeeniset poliittiset preferenssit OCA:n maiden välillä ovat tärkeitä, koska rahapolitiikka ja jossain määrin siirtojen muodossa toteutettu finanssipolitiikka on OCA:n maiden yhteinen päätös ja vastuu. Suuret erot paikallisissa mieltymyksissä reagoida joko symmetrisiin tai epäsymmetrisiin sokkeihin voivat heikentää yhteistyötä ja poliittista tahtoa liittyä OCA:han tai pysyä siinä.
Eurooppa, velkakriisit ja OCA
OCA-teorialla oli ensisijainen testi, kun euro otettiin käyttöön yhteisenä valuuttana kaikissa Euroopan maissa. Euroalueen maat täyttivät joitain Mundellin menestyksekkään rahaliiton kriteereistä, mikä antoi sysäyksen yhteisen valuutan käyttöönotolle. Vaikka euroalue on nähnyt monia etuja euron käyttöönotosta, se on kohdannut myös ongelmia, kuten Kreikan velkakriisin. Näin ollen rahaliiton pitkän aikavälin tulos OCA-teorian mukaisesti on edelleen keskustelun aihe.
Euroopan valtion velkakriisi suuren taantuman jälkeen mainitaan todisteena siitä, että EMU ei täyttänyt menestyvän OCA:n kriteerejä. Kriitikot väittävät, että EMU ei tarjonnut riittävästi taloudellista ja verotuksellista yhdentymistä, joka on tarpeen rajat ylittävän riskinjaon kannalta.
Euroopan vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyi teknisesti "no-bailout" -lauseke, joka erityisesti rajoitti veronsiirtoja. Käytännössä tästä kuitenkin luovuttiin valtionvelkakriisin varhaisessa vaiheessa. Kun Kreikan valtionvelkakriisi paheni edelleen, keskusteltiin siitä, että EMU:n on otettava huomioon riskinjakopolitiikka, joka on paljon laajempi kuin hyväksytty väliaikainen pelastusjärjestelmä.
Kaiken kaikkiaan tämä episodi viittaa siihen, että Kreikan taloudellisen shokin epäsymmetrisyyden vuoksi muihin EMU-maihin nähden ja ilmeisistä puutteista EMU:n luokituksessa OCA:ksi Mundellin kriteerien mukaisesti, Kreikka (ja ehkä muutkin maat) eivät välttämättä kuulu EMU:n piiriin. OCA eurolle.
##Kohokohdat
Euro on esimerkki OCA:n soveltamisesta, vaikka tapahtumat, kuten Kreikan velkakriisi, ovat panneet tämän koetukselle.
Taloustieteilijä Robert Mundell hahmotteli ensin OCA:n kriteerit, jotka perustuvat talouksien yhdentymisasteeseen ja samankaltaisuuteen.
Optimaalinen valuuttaalue (OCA) on geopoliittinen alue, jolla yhtenäinen, yhtenäinen valuutta tarjoaa parhaan tasapainon mittakaavaetujen ja valuutan välillä sekä makrotalouspolitiikan tehokkuuden kasvun ja vakauden edistämiseksi.
