Nolla-aukko kunto
Mikä on nollavälitila?
Nolla-aukko on olemassa, kun rahoituslaitoksen korkoherkät varat ja velat ovat täydellisessä tasapainossa tietyllä maturiteetilla. Ehto on saanut nimensä siitä, että duraatiovaje – eli ero laitoksen varojen ja velkojen herkkyydessä korkotason muutoksille – on täsmälleen nolla. Tässä tilanteessa korkojen muutos ei aiheuta yritykselle ylijäämää tai alijäämää, koska yritys on suojattu korkoriskiltä tietyn maturiteetin osalta.
Zero-Gap -tilan ymmärtäminen
Rahoituslaitokset altistuvat korkoriskille, kun niiden varojen korkoherkkyys (tunnetaan myös nimellä duraatio ) poikkeaa niiden velkojen korkoherkkyydestä. Nolla-aukon ehto suojaa laitoksen korkoriskiltä varmistamalla, että korkojen muutos ei vaikuta yrityksen nettovarallisuuden kokonaisarvoon.
Korkojen vaihteluista johtuen yrityksillä ja rahoituslaitoksilla on riski varojen ja velkojen välisen korkoherkkyyden duraatiosta. Tämän seurauksena 1 %:n korkojen muutos voi nostaa sen varojen arvoa vähemmän kuin velkojen arvo, mikä johtaisi vajeeseen. Tällaisten korkoriskien vähentämiseksi yritysten on varmistettava, että korkojen muutokset eivät vaikuta yrityksen nettovarallisuuden kokonaisarvoon. Tätä yrityksen "immunisointia" korkoriskiltä harjoitetaan ylläpitämällä eroa yrityksen varojen ja velkojen herkkyydessä samalla maturiteetilla, jota kutsutaan zero-gap -ehdoksi.
Nolla-aukkoehto voidaan saavuttaa korko-immunisaatiostrategioilla – tunnetaan myös monijaksoisena immunisaationa. Rokotus on suojausstrategia,. jolla pyritään rajoittamaan tai tasoittamaan korkojen muutosten vaikutusta kiinteätuottoisiin arvopapereihin, mukaan lukien yrityksen taseessa olevien erilaisten korkoherkkien varojen ja velkojen yhdistelmä. Suurten pankkien on suojattava nykyistä nettovarallisuuttaan,. ja eläkerahastoilla on maksuvelvollisuus useiden vuosien jälkeen. Molempien yritysten – ja muiden – on suojeltava salkkujensa tulevaa arvoa ja samalla puututtava tulevien korkojen epävarmuuteen.
Rokotusstrategioissa voidaan käyttää johdannaisia ja muita rahoitusvälineitä tasaamaan mahdollisimman paljon korkoriskiä, kun otetaan huomioon sekä salkun duraatio että sen kuperuus eli keston muutos korkojen muuttuessa (tai duraatioiden kaarevuus). . Korkotuottoisten instrumenttien, kuten joukkovelkakirjalainojen, tapauksessa immunisaatiolla pyritään rajoittamaan hinnanmuutoksia sekä uudelleensijoitusriskiä. Uudelleensijoitusriski on todennäköisyys, että sijoituksen kassavirrat tuottavat vähemmän, kun se sijoitetaan uuteen arvopaperiin.
Kohokohdat
Nolla-aukon ehtoskenaariossa duraatiovaje – eli ero laitoksen varojen ja velkojen herkkyydessä korkotason muutoksille – on täsmälleen nolla.
Suurten pankkien on suojeltava nykyistä nettovarallisuuttaan ja eläkerahastoilla on maksuvelvollisuus useiden vuosien jälkeen, joten niiden on suojattava salkkujensa tulevaisuuden arvo samalla kun otetaan huomioon tulevaisuuden korkojen epävarmuus.
Tällä ehdolla korkojen muutos ei aiheuta yritykselle ylijäämää tai alijäämää, koska yritys on suojattu korkoriskiltä tietyn maturiteetin osalta.
Nolla-aukko on olemassa, kun rahoituslaitoksen korkoherkät varat ja velat ovat täydellisessä tasapainossa tietyllä maturiteetilla.
