Lakisääteiset varaukset

Mitä ovat lakisääteiset varaukset?

Lakisääteiset varaukset ovat varoja, joita valtion vakuutusalan sääntelyviranomaiset vaativat osavaltiossaan toimivilta vakuutusyhtiöiltä kulloinkin ylläpitoa. Lakisääteisten varausten tarkoituksena on auttaa varmistamaan, että vakuutusyhtiöillä on käytettävissään riittävästi likviditeettiä kaikkien vakuutuksenottajiensa laillisten vaateiden täyttämiseksi.

Lakisääteisten varausten ymmärtäminen

Kongressin vuonna 1945 hyväksymä McCarran-Ferguson-laki antoi osavaltioille valtuudet säännellä vakuutusyhtiöitä. Voidakseen harjoittaa liiketoimintaa osavaltiossa, jokaisella vakuutuksenantajalla on oltava osavaltion vakuutusosaston lupa ja hänen on noudatettava sen sääntöjä. Näihin sääntöihin kuuluu se, kuinka paljon rahaa vakuutuksenantajan on pidettävä varassa varmistaakseen, että se pystyy maksamaan tulevat korvaukset.

Vakuutusyhtiöt keräävät vakuutusmaksut asiakkailtaan ja sijoittavat ne sitten yleistililleen saadakseen sijoitetun pääoman tuoton (ROI). Teoriassa vakuutuksenantajilla saattaa olla houkutus sijoittaa erittäin suuri osa keräämistään vakuutusmaksuista maksimoidakseen tuottonsa. Tämä saattaa kuitenkin jättää niille riittämättömät käteisvarat asiakkaidensa vaatimusten täyttämiseen.

Tämän estämiseksi valtion vakuutusalan sääntelyviranomaiset valvovat likviditeetin vähimmäistasoa, joka vakuutusyhtiöiden on ylläpidettävä. Nämä lakisääteiset rahastot voidaan pitää joko käteisenä tai helposti jälkimarkkinakelpoisissa arvopapereissa,. jotka voidaan muuntaa rahaksi luotettavasti ja lyhyellä varoitusajalla.

Lakisääteiset varaukset koskevat useita vakuutustuotteita, mukaan lukien henkivakuutus,. sairausvakuutus, omaisuus- ja tapaturmavakuutus, pitkäaikaishoitovakuutus ja annuiteettisopimukset. Vaatimukset voivat vaihdella valtiosta toiseen ja vakuutustuotteen tyypin mukaan.

Lakisääteiset varausmenetelmät

Lakisääteisten varausten tason määrittämisessä valtion vakuutusalan sääntelyviranomaiset käyttävät kahta peruslähestymistapaa.

Sääntöihin perustuva lähestymistapa

Ensimmäinen näistä on sääntöihin perustuva lähestymistapa, jossa vakuutuksenantajille kerrotaan standardisoitujen kaavojen ja oletusten perusteella, kuinka suuri osa vakuutusmaksuistaan on varattava.

Periaatteisiin perustuva lähestymistapa

Toinen lähestymistapa, joka tunnetaan nimellä periaatteisiin perustuva lähestymistapa, antaa vakuutuksenantajille enemmän liikkumavaraa vakuutusten määrittämisessä. Erityisesti se antaa heille mahdollisuuden asettaa varauksia omien kokemustensa perusteella, kuten vakuutusmatemaattisten tilastojen ja asiakkaidensa aiemman korvauskäyttäytymisen perusteella, edellyttäen, että ne ovat yhtä suuria tai suurempia kuin sääntöihin perustuvan lähestymistavan mukaiset varaukset.

Tärkeää

Kun vakuutusyhtiö päättää pitää sääntöperusteisen lähestymistavan mukaisen vähimmäismäärän ylittävät varaukset, niitä kutsutaan ei-pakollisiksi tai vapaaehtoisiksi varauksiksi.

Lakisääteisten varausten laskennassa käytetystä lähestymistavasta riippumatta vakuutusyhtiöt yleensä menettävät joitakin mahdollisia voittoja. Ne kuitenkin hyödyttävät koko vakuutusmarkkinoita, koska ne lisäävät vakuutusasiakkaiden luottamusta siihen, että heidän vakuutusyhtiönsä kestää vaikeita taloudellisia olosuhteita ja seisoo vakuutusten takana.

Esimerkki lakisääteisistä varauksista

Harkitse XYZ-vakuutuksen tapausta. Osavaltion vakuutussääntelyviranomaisen lakisääteisten varantovaatimusten mukaan XYZ:n olisi pidettävä 50 miljoonan dollarin varanto sääntöihin perustuvan lähestymistavan perusteella. Ottaen kuitenkin huomioon tilanteensa kilpailutilanteen ja tarkasteltuaan vakuutuskantansa aiempaa kehitystä, XYZ päätti kuitenkin käyttää periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa ja asettaa lakisääteiset varauksensa vaaditun vähimmäistason yläpuolelle.

Vaikka lisävaraukset todennäköisesti maksaisivat sille menetettyinä sijoitustuloina , XYZ arvioi, että tämä konservatiivisempi lähestymistapa vahvistaisi sen kuvaa vastuullisena vakuutuksenantajana ja tekisi siitä hyvät mahdollisuudet selviytyä mahdollisesta taantumasta tai muista taloudellisista vastatuulesta.

Kohokohdat

• Vakuutusyhtiöt voivat vapaasti asettaa lakisääteisiä rahastojaan vähimmäistason yläpuolelle periaatelähtöisesti.

• He ovat valtion vakuutusmääräysten mukaisia.

• Lakisääteiset rahastot ovat vähimmäismäärä käteistä ja helposti jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita, jotka vakuutusyhtiöillä on oltava.