Sopiva (soveltuvuus)
Mikä on sopiva (soveltuvuus)?
Soveltuvuus viittaa eettiseen, toimeenpantavaan sijoitusstandardiin, johon rahoitusalan ammattilaiset sitoutuvat asioidessaan asiakkaiden kanssa. Ennen suosituksen antamista välittäjillä, rahanhoitajilla ja muilla taloudellisilla neuvonantajilla on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että omaisuus tai tuote on sopiva – eli sopiva – sijoittajan tavoitteisiin, tarpeisiin ja riskinsietokykyyn. Yhdysvalloissa Financial Industry Regulatory Authority (FINRA) valvoo ja valvoo tätä standardia ja määrittelee soveltuvuusvaatimukset säännössä 2111.
Sopivuuden ymmärtäminen (soveltuvuus)
Kaikkien sijoittajan kanssa tekemisissä olevien rahoitusyritysten tai yksityishenkilöiden on vastattava kysymykseen "Onko tämä sijoitus sopiva asiakkaalleni?" Yrityksellä tai lähipiiriin kuuluvalla henkilöllä on oltava oikeudellisesti kohtuullinen perusta tai korkea luottamus siihen, että sen sijoittajalle tarjoama vakuus on sijoittajan sijoitusprofiilissa mainittujen tavoitteiden (kuten riskinsietokyvyn ) mukainen.
Sekä taloudellisten neuvonantajien että meklarikauppiaiden on täytettävä soveltuvuusvelvoite, mikä tarkoittaa taustalla olevan asiakkaan edun mukaisten suositusten antamista. Financial Industry Regulatory Authority (FINRA) säätelee molempien rahoituslaitosten tyyppejä standardeilla, jotka edellyttävät niitä antamaan asianmukaisia suosituksia asiakkailleen. Välittäjä tai meklari-kauppias työskentelee kuitenkin myös meklariliikkeen puolesta, minkä vuoksi soveltuvuuden käsite piti määritellä sijoittajien suojelemiseksi saalistuskäytännöiltä.
FINRA:n sääntö 2111
FINRA-säännön 2111 mukaan asiakkaan sijoitusprofiili "sisältää, mutta ei rajoittuen, asiakkaan iän, muut sijoitukset, taloudellisen tilanteen ja tarpeet, verotuksellisen aseman, sijoitustavoitteet , sijoituskokemuksen,. sijoitusaikahorisontin , likviditeettitarpeet, [ja] riskinsietokyvyn ”muiden tietojen joukossa. Välittäjän tai minkä tahansa muun säännellyn yhteisön antama sijoitussuositus laukaisi tämän säännön automaattisesti.
Mikään sijoitus, paitsi suorat huijaukset, ei ole itsessään sopiva tai sopimaton sijoittajalle. Sen soveltuvuus riippuu sen sijaan sijoittajan tilanteesta ja koosta.
Esimerkiksi 95-vuotiaalle leskelle, joka elää kiinteällä tulolla, spekulatiiviset sijoitukset, kuten optiot ja futuurit,. penniosakkeet jne., eivät sovellu erittäin hyvin. Leskellä on pieni riskitoleranssi sijoituksiin, jotka voivat menettää pääoman. Toisaalta johtaja, jolla on merkittävä nettovarallisuus ja sijoituskokemus, saattaa olla mukava ottaa nämä spekulatiiviset sijoitukset osana salkkuaan.
Soveltuvuusvelvoitteiden tyypit
Kohtuullinen soveltuvuus edellyttää, että välittäjällä on kohtuullisen huolellisuuden perusteella kohtuullinen peruste uskoa, että suositus sopii ainakin joillekin sijoittajille. Kohtuullisen huolellisuuden on annettava yritykselle tai lähipiirille ymmärrys suositellun turvallisuuden tai strategian mahdollisista riskeistä ja eduista.
Asiakaskohtainen soveltuvuus edellyttää, että välittäjällä on tietyn asiakkaan sijoitusprofiilin perusteella kohtuullinen peruste uskoa, että suositus sopii kyseiselle asiakkaalle. Välittäjän on pyrittävä hankkimaan ja analysoimaan laaja valikoima asiakaskohtaisia tekijöitä tukeakseen tätä määritystä, mukaan lukien asiakkaan ikä, riskinsietokyky, likviditeettitarpeet ja sijoitusaikahorisontti.
Kvantitatiivinen soveltuvuus edellyttää, että välittäjällä, jolla on tosiasiallinen tai tosiasiallinen määräysvalta asiakkaan tilissä, on kohtuullinen peruste uskoa, että suositeltujen tapahtumien sarja, vaikka ne olisivat sopivia erikseen tarkasteltuna, eivät ole liiallisia ja asiakkaalle sopimattomia. yhdessä asiakkaan sijoitusprofiilin valossa. Tämä velvoite on tarkoitettu kattamaan poikkeuksellisen korkeat transaktiokustannukset ja salkun liiallinen kierto, jota kutsutaan churningiksi,. mikä tuottaa palkkioita.
Soveltuvuus vs. luottamusta koskevat vaatimukset
Ihmiset sekoittavat usein termit soveltuvuus ja luottamus. Molemmat pyrkivät suojelemaan sijoittajaa ennakoitavissa olevilta haitoilta tai liialliselta riskiltä. Soveltuvuusstandardit eivät kuitenkaan ole samoja kuin luottamusstandardit; neuvonantajavastuun ja sijoittajahuollon tasot ovat erilaisia.
Sijoitusvastuuhenkilö on kuka tahansa henkilö, jolla on laillinen vastuu jonkun toisen rahojen hoitamisesta. Sijoitusneuvojat ja rahanhoitajat, jotka ovat yleensä maksullisia, ovat sidottu luottamusstandardeihin. Tavanomaisesti provisiolla hyvittävien välittäjien on yleensä täytettävä vain soveltuvuusvelvoite.
SEC:n asetus BI on tavallaan korvaava (heikko, kriitikoiden maksu) Department of Labor's Fiduciary Rule of 2017 -säännölle, joka olisi edellyttänyt, että kaikki talousalan ammattilaiset, jotka työskentelevät eläkesuunnitelmien parissa tai tarjoavat eläkesuunnitteluneuvoja – neuvonantajat, välittäjät -jälleenmyyjät ja vakuutusasiamiehet - on laillisesti sidottu fiduciaaristandardiin. Kesäkuussa 2018 Yhdysvaltain Fifth Circuit Court of Appeals kumosi virallisesti säännön ja tuhosi sen.
Luottamuksellisilla taloudellisilla neuvonantajilla on velvollisuus suositella sopivia sijoituksia samalla, kun he noudattavat luottamusvaatimuksia, joiden mukaan asiakkaan edut asetetaan heidän tai yrityksensä etujen edelle. Esimerkiksi neuvonantaja ei voi ostaa arvopapereita tililleen ennen kuin suosittelee tai ostaa niitä asiakkaan tilille. Fiduciaaristandardit kieltävät myös sellaisten kauppojen tekemisen, jotka voivat johtaa korkeampien palkkioiden maksamiseen neuvonantajalle tai hänen sijoituspalveluyritykselleen.
Neuvonantajan tulee käyttää tarkkoja ja täydellisiä tietoja ja analyyseja antaessaan asiakkaalle sijoitusneuvontaa. Epäasianmukaisuuden tai epäasianmukaisuuden vaikutuksen välttämiseksi luottamusmies paljastaa mahdolliset eturistiriidat asiakkaalle ja asettaa sitten asiakkaan edut omien etujensa edelle. Lisäksi neuvonantaja suorittaa transaktioita "paras toteutus" -standardin mukaisesti, jolloin he työskentelevät toteuttaakseen kaupan tai oston alhaisin kustannuksin ja suurimmalla tehokkuudella.
Sopivuus (soveltuvuus) vs. paras etu
Toimeksianto toimia asiakkaan edun mukaisesti, joka on keskeinen osa luottamusstandardia, puuttuu selvästi soveltuvuusstandardista, vaikka jotkut saattavat väittää, että se on implisiittistä. Vuodesta 2020 lähtien nämä kaksi ovat kietoutuneet virallisemmin toisiinsa.
Kesäkuussa 2020 FINRA hyväksyi asetuksen BI, joka "muutti" teknisesti sen sääntöä 2111 mukautumaan siihen siten, että "välittäjä-kauppias, joka täyttää parhaan edun standardin, täyttäisi välttämättä soveltuvuusstandardin".
Vaikka yksityiskohdat siitä, mitä sääntöä sovelletaan, kun ovat hieman epäselviä, lopputulos näyttää siltä, että FINRA-rekisteröidyn välittäjän on nyt noudatettava sekä asetusta parasta etua että sääntöä 2111, jotka koskevat suosituksia yksityissijoittajille.
Kohokohdat
Soveltuvuus riippuu sijoittajan tilanteesta FINRA:n ohjeiden mukaan.
Sijoituksen tulee täyttää FINRA:n säännössä 2111 määritellyt soveltuvuusvaatimukset ennen kuin yritys suosittelee sitä sijoittajalle.
Soveltuvuusvaatimukset eivät ole samoja kuin luottamusvaatimukset.
Soveltuvuus tarkoittaa eettistä, täytäntöönpanokelpoista sijoitusstandardia, johon talousalan ammattilaiset sitoutuvat asioidessaan asiakkaiden kanssa.
UKK
Mitä ovat soveltuvuusvaatimukset?
FINRA:n sääntö 2111 luettelee kolme erilaista soveltuvuusvaatimusta:Kohtuullinen peruste: Välittäjällä on oltava kohtuullisen varma, että sijoitus voisi olla sopiva ainakin joillekin yksittäisille sijoittajille. Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sijoituksen riittävää due diligence -tarkastusta sen varmistamiseksi, että se on laillinen ja miten se toimii, mitkä ovat sen hyödyt ja mitkä riskit voivat olla.Asiakaskohtainen: Välittäjän on oltava tuntea asiakkaan iän, ajattelutavan, taloudellisen kuvan ja tarpeet sekä sijoitusprofiilin/-tavoitteet, jotta se kokee sijoituksen sopivaksi juuri tälle sijoittajalle.Kvantitatiivinen: Välittäjällä on kohtuullinen peruste uskoa, että sarja suositellut tapahtumat eivät ole liiallisia ja asiakkaalle sopimattomia, vaikka ne olisivat sopivia yksittäin tarkasteltuna. Tämä vaatimus liittyy tilin vaihtumiseen – useiden kauppojen tekemiseen tai kaupankäyntimalliin pääsääntöisesti palkkioiden tuottamiseksi.
Voiko asiakas luopua FINRA 2111:n mukaisista oikeuksistaan?
Ei, sijoittajaasiakkaat eivät voi luopua FINRA Rule 2111 -oikeuksistaan. FINRA:n säännöt sisältävät niin sanottuja luopumisen estäviä määräyksiä. Nämä määräykset mitätöivät kaikki sopimukset, joissa pyritään luopumaan FINRA-sääntöjen, arvopaperi- ja pörssilain,. yhtenäisen arvopaperilain ja osavaltion blue sky -lakien noudattamisesta.
Mitä soveltuvuusarvioinnissa tulisi ottaa huomioon?
Välittäjän soveltuvuusarvioinnissa päätetään, onko sijoitus sopiva tietylle asiakkaalle ennen sen suosittelemista. Tämän määrittämiseksi välittäjän on otettava huomioon tiettyjä sijoittajaa koskevia asioita, mukaan lukien seuraavat: - Ikä - Sijoitustavoitteet - Sijoituksen aikakehys - Riskinkantokyky - Taloudellinen tilanne ja velvoitteet - Likviditeettitarpeet - Nykyinen sijoitussalkku ja varat - Sijoitusosaaminen, kehittyneisyys, ja kokemus- verotuksellinen asema
